Pelisuunnittelun alkeita, osa XXVIII (TRACON Hitpoint Special)

Laajennan tässä hieman lisää edellisissä posteissani ollutta ideaa aloittaa pelisuunnittelu luomalla ensiksi vahva hahmo käyttäen mallina arkkityyppejä ja sitten laajentamalla se hahmoryhmäksi ja lopulta katsoen millaiset teemat sopisivat näille arkkityypeille ja mikä olisi hyvä vastus näille arkkityypeille. Käyn tässä läpi kolme arkkityyppiä.

Alla olevat arkkityypit ovat tietysti jollain lailla stereotyyppejä (koska ne perustuvat arkkityyppeihin ja ovat siksi kaikille tuttuja!) mutta se nuodostavat edelleen (varsinkin eurooppalaisessa) populaarikulttuurissa sen perustan jolle eri hahmot luodaan. Taitava pelintekijä tietysti katsoo pelinsä hahmoja ja muokkaa niitä (eli luo särmää kuten aikaisemmin totesin) mutta arkkityypit ovat hyvä pohja, josta lähdetään liikkeelle.

(x) Caregiver on empaattinen ja ymmärtää ihmisten heikkouden. Hän ei kuitenkaan jää tutkimaan omaa napaansa ja tunteitaan vaan toimii auttaakseen muita huonossa jamassa tai hädässä olevia. Hän ennakoi ihmisten tarpeet ja varautuu niihin jo etukäteen.

Caregiverin peruslogiikka on empatia ja sitä myöten halu auttaa toisia. Hänen suurin toiveensa on siten turvallinen ja parempi elämä muille. Hänen perushahmonsa on ihmisen alkuhämärän maaäiti, myöhemmin pappi ja nykyään lääkäri. Empatiasta huolimatta ihmisten suhde Caregiveriin on ristiriitainen sillä hoiva voi parantaa tai tukehduttaa kohteensa.

Caregiver toimii useilla tasoilla. Tyypillisesti kaikki lähtee hänestä itsestään riippuvien ihmisten auttamisesta. Hänen ensimmäinen ja suurin pelkonsa on siis hänen omien rakkaimpiensa menetys. Tähän liittyy myös pelko siitä ettei ole pitänyt heistä tarpeeksi huolta. Caregiverin idea on ihmissuhde ja se perustuu hänellä neljään perusasiaan: empatiaan, kommunikaatioon, järjestelmälliseen huolenpitoon ja luottamukseen. Huolehtimisen ei tarvitse kuitenkaan olla suoraviivaista vaan se voi olla myös epäsuoraa auttamista eli asioiden mahdollistamista tai helpottamista ja etukäteisvalmisteluja. Caregiver toimii silloin ”suojelijana” joka voi olla niinkin epäsuoraa kuin infrastruktuurin ylläpitoa (vaikkapa roskien keruuta).

Caregiverin seuraava taso on huomata oma itsensä ja pyrkiä järkevään tasapainoon muiden auttamisen ja itsestään huolehtimisen välillä. Tätä nimitetään myös ”elämänhallinnaksi” ja se voi laajentua isommaksi prririksi oman perheen ja suvun lisäksi. Tietyllä tavalla kolmas taso voisi olla altruismi joka toimisi ja koskettaisi tätäkin suuremmalla tasolla.

Caregiver on alunperin voimakkaasti leimaantunut naisiin, koska äidit kasvattavat lapset kotona mutta nykyään miesten ja naisten tuntimäärä lastenhoidossa ja kasvatuksessa on tasaisempi. Caregiverin roolit ovat myös muuttuneet aikojen saatossa. Alunperin hänen oletettiin olevan lähinnä kärsivä marttyyri, jos asiat menivät vikaan. Nyt hänet nähdään voimakkaampana ja hänen oletetaan puskevan takaisin (varsinkin lapsia puolustaakseen).

Caregiveriin vetoaa aito apu, josta on hyötyä heille. Korulauseet eivät tehoa vaan aiheuttavat päinvastaisen reaktion. Asioiden on autettava perhettä ja ainakin ihmisiä auttamaan itseään. Toinen tärkeä asia on auttaa ihmisiä olemaan yhteydessä läheisiinsä. Kolmas vähemmän ajateltu asia on hyvä palvelu. Huolenpito on raskasta työtä, joten kaikki apu joka tekee asioista helpompaa on suuresti arvostettua (kuten esimerkiksi ilmaiset bussimatkat lastenrattaita työntäville äideille).

Caregiverin arkkityyppinen paha perustuu yleensä hänen luonteeseensa hoivaamisen aikana. Hän voi pitää itseään marttyyrinä syyllistäen muita, hän voi myös tuntea syyllisyyttä (ehkäpä turhaan) asioista joihin ei voi vaikuttaa.

Caregiverin arkkityyppinen ryhmä ei käytännössä eroa yksittäisestä ihmisestä mutta on hyvä muistaa että hoiva on ikiaikainen asia. HYvä kysymys on tukeeko vai tukahduttaako se, joten se on pysyvästi hyvä kysymys määritettäessä ”hyvää” ja ”pahaa” ryhmän toiminnan kannalta. Nykyään tämä näkyy esimerkiksi ajatuksena että kirkko jollain lailla tukahduttaa ihmisiä vaikka pari sataa vuotta se oli kaikkien yleisesti hyväksymä tukeva voima. Asiat muuttuvat varmasti tulevaisuudessa eri instituutioita käsitellessä aivan kuten ovat muuttuneet koko ihmiskunnan historiassa…
(xi) Creatorin hallitsee pelkojaan ja uhkia tekemällä asialle jotain. Hän vastaa pelkoihinsa sanan säilällä ja muuttamalla pelkonsa teokseksi, josta saa mielihyvää ja tunteen että hän on jotain. Hän innovoi eli kehittää asioita ja palveluita eteenpäin ennakoiden tarpeita.

Creatorin peruslogiikka on ilmaista itseään taiteen kautta. Hän ei maalaa vaan kertoo kankaalle mitä hänen sielunsa pulppuaa. Hän on ominpäin toimiva ”yksityisyrittäjä”, joka murtaa raja-aidat painamalla oman visionsa varassa sovinnaisuudesta vähät välittämättä. Hyvä esimerkki tästä on muusikko Amadeus Mozartista kertova elokuva ”Amadeus” (1984).

Creator ei edes yritä kuulua joukkoon vaan hän ilmaisee itseään. Perusajatus on autenttinen luomisvoima joka vähät välittää muitten mielipiteistä. Luominen näkyy haluna luoda uutta tai innovoida vanhaa, koska mikä tahansa muu saa heidät tuntemaan olevansa häkissä. Creatorin veto muille ihmisille ei ole itse taiteen luominen vaan sen arvostus eli jokainen meistä haluaa olla ”chic”. Ihmiset ovat aina koristelleet itseään ja omaisuuttaan, joten tämäkin arkkityyppi on ikivanha.

Creator arkkityyppinen henkilö näkee itsensä haluavan vapautta. Luominen näkyy eri tavoilla mutta lopullinen tavoite on tehdä jotain täysin uutta. Heille sopii myös konsultointi (vanhan alasajo ja uuden luominen), markkinointi (uusien ideoiden keksiminen) tai R&D (uuden tuotteen ideointi). Hän voikin olla uuden uljaan tulevaisuuden airut kiitos muutoksen tai sitten edesvastuuton vain omia ideoitaan pyörittävä tyhjäntoimittaja.

Creator voi syntyä itsensälaiseksi mutta matka taiteelliseen ilmaisuun on itseasiassa jatkuvaa kasvamista. Aluksi hän perustaa luomisensa ottamalla pohjaksi jonkun muun luomuksen ja uudistamalla tai muuttamalla sitä. Kokemuksen kasvaessa hän siirtyy pikkuhiljaa seisomaan omilla jaloillaan ja luomaan ”omia juttuja”. Lopulta kokemuksen ja osaamisen (ja maineen) kasvaessa alkaa hän rakentamaan rakenteita, joilla hän alkaa vaikuttamaan valtakulttuuria ja yhteriskuntaa yleensäkin. Hänestä tulee uusi Sartre tai Picasso…

Creator arkkityyppinen ryhmä toimii lähinnä alalla, joka vaatii hurjan paljon itsenäistä luomiskykyä ”outside the box”. Kukin toimii omin päin ja omin keinoin eikä organisaatiota käytännössä ole.

Creatoriin vetoaa ennen muuta saada työkalut, joilla hän voi päästä eteenpäin. Taide auttaa myös oman minän rakentamisessa (ja yleensä oman arvon pönkittämisessä). Tämä oman arvon pönkitys on samalla Creatorin arkkityyppinen paha sillä oman elämän dramatisointi ja turhaa teatraalisuus muuttaa taidesielun elämisen muutoksen oman elämänsä saippuasarjaksi – ja huonoin seurauksin.

Lopuksi on hyvä ymmärtää että ihminen on aina luomuksensa peili ja taide kertoo hyvinkin paljon siitä mitä me olemme. Tämä näkyy varsinkin katsottaessa mitä itse kukin on saanut elämänsä aikana aikaan…

(xii) Ruler hallitsee ympäristöään ja pitää huolta että asiat pysyvät kunnossa. Hän pitää asioita käsissään ja tilanteen niin vaatiessa ottaa asiat haltuunsa hätätilanteessa. He tekevät päätöksiä ja luovat toimintatapoja, joilla asiat kulkevat niinkuin pitääkin. He ottavat innovointiprosessin haltuunsa ja ohjaavat sitä tarvittavaan ja oikeaan suuntaan.

Rulerin peruslogiikka on johtajuus. Hän ymmärtää että paras tapa välttää kaaos on ottaa tilanne haltuun ja tästä syystä johtuen hän vetää ryhmää mukanaan, koska jonkun on se tehtävä! Hän nauttii johtotehtävistä ja on johdossa niin paljon kuin mahdollista. Hänen suurin pelkonsa ovat erilaiset oman tiensä kulkijat, jotka sekoittavat huolella rakennettua pakkaa. Ruleriin vetoavat muihin vaikuttavat esineet ja asiat, jotka kertovat kaikille kuka kuuluu ja kuka käskee. Tässä on tärkeää ymmärtää että kaikki nämä vallan symbolit eivät ole tyhjää rekvisiittaa vaan työkaluja, joilla saadaan muut ymmärtämään miten vallan hierarkia toimii. Hänellä on tyypillisesti joko yksi tärkeä velvollisuus, jonka hän hoitaa viimeistä piirtoa myöten tai sitten hän pyörittää valtavaa määrää velvollisuuksia.

Rulerille valta on normaalia. Hän näyttää itsevarmalta, kykenevältä johtamaan ja ennen muuta olevan johdossa. Kaikki hänestä huokuu näitä ominaisuuksia. Hänellä on myös puhumaton mutta arvostettu kyky ymmärtää ”noblesse oblige” eli kantaa paternalistista yhteiskuntavastuuta. Tämä näkyy tyypillisesti poikkeuksellisen kovana isänmaallisuutena. Vallan ja sen tunteen varjopuoli on toisaalta pelko siitä ettei häntä nähdä vaan hän jää yhdeksi muista. Toinen hyvä kysymys on paikka valtahierarkiassa – varsinkin jos se on puolitiessä tai vielä pahempaa – alapäässä…

Ruler arkkityyppinen ryhmä on siis ennenmuuta hierarkinen. Sillä on selvät standardit joiden mukaan toimitaan. Ryhmän jäsenillä on selvä tieto kuka on pomo ja miten asiat tehdään. Päätöksenteko tehdään huipulla ja komentoketju on selvä. Koska hierarkiassa on pienempiä hierarkioita on päätöksenteko oikeasti hidasta, koska tärkeiden johtajien mielipiteet kysytään ja saatu ratkaisu on usein konsensus. Juonittelua toki käydään mutta oikeasti se on koko kansan ”penkkiurheilua”, jossa muu organisaatio katsoo miten lopuksi käy kukkoilijoiden välillä. Tehokkaan ja voimakkaan toiminnan kääntöpuoli on siis organisaation hitaus.

Ruleriin vetoaa olla vallassa ja he eivät pidä siitä että heille kerrotaan miten heidän pitää toimia. käytännössä he haluavat rakentaa imperiumin, jota nykyään voitaisiin nimittää toistensa kanssa kanssakäyvien organisaatioiden muodostamaksi ”ekosysteemiksi”. Selkeä paikka ja rooli organisaatiossa tai organisaatioryppäässä, jossa sidostekijät toimivat yhdessä tekevät yhteistyön helpoksi (kukaanhan ei ole pelkkä alainen). Rulerin modernimpi (tai ei niinkään moderni?) versio on siis olla osa ekosysteemiä omassa lokerossaan (koska maailma on verkottuneempi kuin ennen) ja nyt etsitään enemmän ”win-win” ratkaisuja kuin imperialismia itsensä vuoksi.

Ruler arkkityyppinen paha on perinteisesti ollut johtaja, joka ei kuuntele muita vaan jyrää teräshanskalla kaiken läpi (siis tyranni eikä valistunut itsevaltias). Toinen pelko on kohdata öykkäri, joka pönkittää egoaan, ei organisaation hyvää.

Mieti omaa peliäsi ja sen hahmoja. Löytyykö sieltä näitä arkkityyppejä? Miksi? Miksi ei?

Mieti omaa peliäsi ja sen hahmoja. Löytyykö sieltä näitä arkkityyppejä tai niiden käänteisiä pahoja arkkityyppejä pahiksina? Miksi? Miksi ei?

Mieti omaa peliäsi ja sen hahmoja. Löytyykö sieltä pelimekaniikkoja, jotka tukevat näitä arkkityyppejä? Millaisia? Miksi? Miksi ei?

Sarja on koottu: https://jannekemppi.wordpress.com/

Kirja-arvostelu: Kielletyn rakkauden kirja, 2019

Ostin ja luin Kielletyn rakkauden kirjan. Olen erittäin positiivisesti vaikuttunut. Mielestäni se on todella hyvä, koska se vastaa monia lukemiani historiallisia yhteiskuntia ja niiden rakenteita. Se siis tuntuu hyvältä on minusta ”pelattavaa uskottavuutta.”

Teksti itsessään on geneerinen mutta tässä se toimii erinomaisen hyvin. Jokaisessa asiassa esitetään perusteet ja siitä vedettävät loogiset johtopäätökset, joiden perusteella muodostuu seurauksia. Tällöin lukijalle muodostuu heti käsitys missä mennään. Kirja siis opettaa lukijalle miten Jaconia toimii. Tämä on hyvää ”sosiaali- ja kulttuurihistoriaa”.

Varmasti kirja ei sovi kaikille, koska Jaconia on edellämainituista syistä liian looginen ja ”Miekka ja Magia genre” jää vähälle. Fantastisia elementtejä on siis vähän mutta mielestäni avioelämä ei siihen kuulukaan vaan rakkauden kanssa leikkiessä on hyvä muistaa, että silloin liikutaan ihmisen perustunteiden kentässä. Tällöin on hyvä muistaa että rakkaus ja viha ovat voimakkaita tunteita ja vastuksia miettiessä on hyvä muistaa, että ihminen on ihmiselle susi.

Praedor – Kielletyn Rakkauden Kirja