Pelisuunnittelun alkeita, Osa XXXVI (CRYO peli-ilta)

Pelautin 10.12.2019 Call of Cthulhu-roolipelin.

Käyn CRYOn tiistaisin järjestettävissä peli-illoissa, koska sieltä löytyy pelaajia. Käytännössä kaikki nykyiset omat pelini ovat ”open table” eli avoin peli tyyppisiä. Open table tarkoittaa, että pelinjohtaja järjestää seikkailun ja hahmot valmiiksi ja kuka vaan saa tulla pelaamaan. Minulla on myös nyrkkisääntö että pelaajamäärän ollessa rajoitettu, järjestöjen jäsenet ja muut kokeneemmat pelaajat potkitaan ensimmäisenä pois pöydästä aloittelijoiden tieltä. Mielestäni loppujen loputtua harrastus on tärkeämpää kuin omien ”kaverien” mielistely.

Mielestäni järjestely tarjoaa useita etuja. Ensiksi mahdollistaa uteliaille kokeilla roolipelausta, joka on hieman erilaista pelaamista kuin monet kortti- ja/tai lautapelit. Toiseksi ne, jotka ovat kiinnostuneet mutteivat vielä uskalla pelata, voivat istua ja katsoa mistä oikein on kyse. Kolmanneksi avoin pöytä ei vaadi mitään sitoutumista, joten sitä voi aina kokeilla ja jättää moinen keskusteluhöpsötys, jos asia ei kiinnosta.

Uskon myös että avoin pöytä toimii parhaiten kerhotoiminnassa, sillä vakiopäivä viikossa ja vakioaloitusaika ovat asioita, jotka mahdollistavat siihen että toimintaan voi luottaa eli kuka vain voi osoittaa kuka pelauttaa ja milloin kannattaa tulla pöydän ääreen. Tämä varmuus myös helpottaa tietoisuuden leviämistä. Tästä tietysti seuraa se vaatimus, että toimiva avoin pöytä vaatii samalla varmuutta että peli on aina tiedossa. Pelinjohtajan ollessa poissa pitää kerhosta löytyä pomminvarmasti joku muu pelinjohtaja, jolla on vastaavasti avoin pöytä. Tämä taas vaatii yhteistyötä ja oikeaa sitoutumista pelikerhossa.

Pelinjohtajalle avoin pöytä on haasteellisempi kuin vakioryhmä, koska pelaajien lukumäärää ja heidän aivoituksiaan ei voi arvioida ollenkaan etukäteen. Tämä on otettava huomioon peleissä, joissa tarvitaan tiettyjä taitoja ja/tai tasapainotusta pelaajien vahvuuden/taitojen ja lukumäärän mukaan.

Sitten itse peliin. Olin miettinyt että kummitustalo olisi kiinnostava pelaajille seuraavista syistä: Priest oli lukenut noidasta, joten asiaan tutustuminen olisi tärkeää. Scientist ja Priest olivat osakunnassa matalalla tasolla, joten näyttävä tempaus lisäisi statusta. Author taas etsisi innoituksen lähdettä.

Mukaan saatiin aivan uusi pelaaja, joka pelasi Librariania. Kyseessä oli täysin uusi hahmo, joka oli kaikille tabula rasa. Pelaaja ehdotti ja hyväksyin idean että hän on hiiri, joka haluaa olla kampuksen kingien mukana ja nyt tulee mukana koska on ihmisenä kynnysmatto ja kukaan ei kysy häneltä mitään. Authoria taas ei pelannut kukaan (ja sitä endellisellä kerralla pelannut pelaaja tuli mukaan myöhemmin). Itse pelissä Librarianin pelaaja lähti pöydästä kun hän sai riittävästi pelaajia omaan peliinsä (joka selitettiin näppärästi että se hiirulainen oli jänistänyt viime hetkellä ja mennyt kotiinsa) ja Authorin mukaantulo taas sillä että taas se nukkui pommiin ja liikkui omissa maailmoissaan. Mielestäni asiasta kiinnostuneille pitää aina olla mahdollisuus kokeilla pelaamista ja/tai lopettaa se, joten pelinjohtaja improvisoi tilanteen vaatimalla tavalla.

Aloitin pelin kertaamalla nopeasti mitä viime kerralla oli tapahtunut kullekin mukana olleelle hahmolle. Tämä oli helppoa, koska olin kirjoittanut muistiin viimeisen peli kerran tapahtumat jälkikäteen. Tämä helpottaa tulevia pelejä, koska silloin pelinjohtaja voi käyttää vanhoja tapahtumia uusien lähteenä. Lisäksi se palkitsee uudestaan pelaamaan tulleen pelaajan, koska hän näkee tekojensa seuraukset. Tämä mielestäni sitouttaa pelaajat pitkässä juoksussa.

Itse pelitilanteen ja seikkailun tavoite eli rehvastelu kummitustalossa vietetyn yön jälkeen tuli kaikille selväksi ja he sisäistivät tavoitteen heti. Tämän jälkeen alkoi varusteluvaihe eli Priest (raamattu luettavaksi ja vettä juotavaksi), Scientist (päiväkirja ja lyhty), Artist (suolaa ja pyhää vettä karahvissa, koska on taikauskoinen) ja Librarian (ei mitään).

Itse seikkailu eteni aluksi odotusten mukaan. Pelaajat tekivät kaikille yliopistolla selväksi olevansa matkalla hurjaan seikkailuun saadakseen aikaan kateutta ja ihailua. Sitten he tutustuivat rahanahneisiin vuokraisäntiin ja maksoivat dollarin saadakseen huoneen yöksi. Pälyilevät katseet ja irstaat hyvyt kuuluivat asiaan kun he kuulivat naisen ja kahden miehen aikovan vuokrata huoneen yöksi. O tempora, o mores…

Tässä vaiheessa seikkailu hajosi, eli olin olettanut pelaajien alkavan viettää iltaa keittiössä ja pikkuhiljaa tutustuvan talon outoihin asukkeihin. Pelaajat itseasiassa kävivät iltapesulla ja menivät huoneeseensa odottamaan yön kulumista. Artist tosin käveli talon läpi etsien iltabileitä mutta käytävälle asti kuullun ja avaimenreiästä nähdyn juopon kanadanranskalaisen kalsarikännit eivät häntä kiinnostaneet. Tämän vuoksi kelasin familiarin näkemisen yli ja sen sijaan siirryin suoraan herra Gilliamin uniin, joita muu väki voi todistaa oudon vihreän valon kautta. Author saapui taalon hieman tätä ennen.

Oliko pelaajien toiminta ”tyypillistä pelaajapassiivisuutta”? Ei ollut koska tavoitteena oli nimenomaan yö talossa. Pelaajilla ei siis ollut syytä puhua kenenkään kanssa ja siksi toimintaa ei ollut. Tämän vuoksi toinkin pahuuden esiin vihreän valon eikä familiarin kautta, koska valon voi nähdä ja siihen ”on pakko reagoida”. Seuraavaksi pelaajat viettivät kovasti aikaa miettien mikä voisi olla vihreän valon syynä.

Tässä vaiheessa tapahtui väärää pelaamista eli pelaajat katsoivat hahmolappujaan ja sanoivat heittävänsä noppaa X skillistä selvittääkseen asian. En sallinut tätä ollenkaan vaan pidin keskustelun: ”mitä sä teet ja miten” asteella. Vihjaisin myös koko joukon tieteellisesti varmasti aivan ”oikeita” teorioita kuten ammoniakkipalo, X-säteet, Y-säteet, radium jne sekoittaakseni pakkaa ja luodakseni mahdollisimman sekavan oloisen pseudotieteellisen selityksen. Lopulta pelaajat tulivat tulokseen että heidän on selvitettävä asia. He menivät ullakolle katsoakseen lisää ja kun eivät nähneet miten valo tuli seinien läpi/hirsien välistä keksivät he huutaa että kyseessä on tulipalo.

Tämä aiheutti kolossaalisen paniikin talossa, sillä palinjohtajan aloitteesta ulko-ovi oli kiinni (joku känninen kuski oli törmännyt siihen illalla kärryillään ja se oli pönkkänä) ja kaikki ikkunathan oli naulattu kiinni jo iät ajat sitten (mainitsinko että paikka on rotanloukku?). Vihreä valo sammuu kun Gilman herää ja kaikkien ollessa portaissa muuttu kaikki kalabaliikiksi, jossa käydään nokkapokkaa kun Author kyselee ja sitten syyttää Gilmania tulesta.
Scientist ottaa rauhallisemman otteen ihmetellen mitä on tapahtunut ja pyrkii kuuntelemaan ja selvittämään asioita. Priest puolestaan tekee kaikkiensa rauhoittaakseen ihmisiä mutta häntä ei kuunnella Authorin kiihottaessa kansaa.

Aikaa myöden Scientist kyselee oudosta tapahtumasta enemmänkin ja saa selville että tämä on kuulemma jokaöinen tapahtuma ja tämä on riivannut taloa (ja sen asukkaita) jo pitemmänkin aikaa. Lisäksi talossa on jotain kummaa ääntä hyvinkin usein (varmaan rottia?). Artist puolestaan kurkkaa Gilmanin huoneeseen, näkee rotankolossa ihmis-rottafamiliarin (jota kuvailen lähinnä sen ihmiskätten ja -kasvojen kautta). Hän sekoaa kunnolla ja suolaestekään ei näytä auttavan, joten hän piiloutuu vuokrattuun huoneeseen.

Gilmanin selitykset ovat oikeita ja ihan uskottavia mutta Author käy kuumana ja hän liittoutuu kännisen sekatyömiehen kanssa pistääkseen Gilmanin tunnustamaan kaiken. He marssivat Gilmanin huoneeseen ja alkavat etsimään todisteita ja niitähän löytyy. Mies puhuu jostain Einsteinistä (kuka?) ja heittää lonkalta kaikkea outoa valosta, massasta ja energiasta sekä hyperfysiikasta. Hän on lukenut vielä jotain folkloristiikaa (joka näkyy Scientistin pöydältä löytämistä ja sivuun sysätyistä okkultismikirjoista).

Pappi tekee taas kaikkensa estääkseen tietämättömiä ulkomaalaisia lynkkaamasta Gilmania, joka puolestaan romahtaa täysin. Lisäksi hänen kaverinsa Elwoodkaan ei oikein pysty auttamaan tilanteessa, kun kaikki huutavat toistensa päälle. Artist liittyy seuraan sillä joukko on turvallisempi(?). Hän selittää pitkän jahkailun jälkeen nähneensä ihmisen oloisen rotan ja kysyy Priestiltä tietääkö tämä mitään asiasta ja noidista jne. Priest tekee kaikkensa ollakseen nauramatta tälle taikauskolle ja neuvoo ettei ole fiksua mennä katsomaan rotankoloa onko siellä ketään. Lisäksi käden työntäminen sinne ei kanssa ole ihan viisasta. Asiaa ei auta että ulkomaalaiset puhuvat noidista ja rotista ja valoista ja muutenkin sekoilevat pelottaen Authoria vuokraisäntien kääntäessä näitä harhoja englanniksi. Priest pyrkii ottamaan joukkoa käsiinsä mutta mikään ei näytä auttavan, joten hän ymmärtää että on aika erota tästä joukosta.

Pikkusäädön (ja Gilmanin turpasauna) jälkeen Author löytää katosta onton tilan ja vaatii että seinä on purettava mutta vuokraisäntäpari ei suostu. Author kääntää sekatyömiehen asian puolelle, joka kaivaa sorkkaraudan ja johan lähtee homma liikkeelle! Samaan aikaan Priest ja Artist vetäytyvät keittiöön ja alkavat miettiä miten sen ulko-oven saisi fiksusti auki, koska heille alkaa tämä yö kummitustalossa riittää. Heille selkiää että joku on pysäköinyt vaunut väärin oven eteen. Rautakanki löytynee pikkuetsinnällä?

Koska Artist on ollut erittäin taikakuskoinen ja jo nähnyt familiarin ja valon tuon peliin mukaan itse noidan joka näyttäytyy hänelle (tämän etsiessä lisää suolaa keittiöstä). Noita vaatii Artistia löytämään kirjan sanomatta mitään. Artist sekoaa täysin, heittää suolaa päälleen ja vetäytyy keittiöstä portaisiin.
Samalla Priest (ja rautakanki) tulevat alas ja Artist selittelee jotain näkyjä päätään pudistelevalle Priestille, joka aikoo hoitaa ihmiset talosta fiksusti ja järkevästi.

Samaan aikaan yläkerran kansankokous saa väännettyä kattohirttä ja sieltä putoaa pääkallo ja luita. Nyt alkaa oikea kaaos sillä kaikki juoksevat pakoon alaovelle (naiset ja lapset viimeisiksi) ja toisiaan tönien ja tapellen ovi murretaan hajalle. Author on lyijyjalkainen nähdessään oikean pääkallon ja hän näkee vielä välähdyksen noidasta (onko talossa ollut murhaaja piilossa ullakolla?). Sitten hänkin liittyy pakenevaan ryhmään (koska hullukaan ei ole murhaajan kanssa samassa huoneessa). Alakerran ovi aukeaa työkaluilla ja koko talon väen voimalla hyvinkin nopeasti.

Tässä vaiheessa alkaa torikokous kadulla jota tulee partiopoliisi rauhoittamaan ja loppuyö meneekin poliisiasemalla tätä mellakkaa selittelemällä. Poliisi panee koko jutun reikäpäisten fuksien innokkuuden ja typerien ulkomaalaisten taikauskon vahingossa luoman paniikin piikkiin. Joka tapauksessa Miscatonicin yliopistoa tarvitaan, sillä partiopoliisi on löytänyt sen pääkallon ja luita ja poliisi aloittaa oman työnsä vanhojen lapsimurhien selvittelemiseksi. Lisäksi talosta puuttuva vuokralainenkin olisi hyvä kuulustella. Nyt he kuitenkin keskittyvät talon sulkemiseen ja todisteiden keräämiseen. Joten hyvä on jos pelaajat eivät lähtisi Arkhamista vaan olisivat poliisin käytettävissä myöhemmin.

Ai niin, ja ihan viimeisenä laitokselta lähtee housuihinsa pissannut ja tässä mellakassa turpaansa saanut Walter Gilman, joka vannoo ikuista kostoa näille fukseille. Hän on käärmeissään siitä että hänen tutkimukselleen naurettiin, hänen kirjansa ja paperinsa heitettiin lattialle ja häntä pidettiin valehtelijana. Pelaajat nauravat minulle että aikooko hän tehdä tosi ilkeän matemaattisen kaavan. Samaan aikaan mielessäni tiesin että Gilman tekee puolestaan ratkaisevan askeleen ja päättää muuttua kultistiksi ja syksyä syvemmälle näihin kuvioihin ja noituuteen, jotka hän on tähän asti kieltänyt. Hän aikoo ensitöikseen löytää noita Keziahin hänelle osoittaman kielletyn kirjan nimeltä Necronomicon. Sittenpähän he saavat tuta hänen kostonsa…

Tähän olikin hyvä lopettaa sillä peliä oli pelattu jo melkein kolme tuntia.

Mielestäni sessio meni hyvin, sillä seikkailu eteni outset ja discovery vaiheet läpi. En luonut pakolla tilannetta, jossa kaikki olisivat todistaneet pahan läsnäolon sillä lynkkausjoukko ja sekavat teoriat oli sellaisenaan hyvinkin Lovecracftin teemoihin sopivia asioita. Lisäksi tulevaisuudessa Artistille voisi alkaa syöttää outoja unia ja Gilman voisi tulla uudestaan vastaan. En ole miettinyt tälle tarkemmin jatkoa koska JOULU mutta ensi vuoden puolella täytynee aloittaa seuraava sessio loppiaisen aikoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: